Kiinalaisen lääketieteen ja akupuntuurin historia sijoittuu vuosituhansien päähän. Ensimmäinen kiinalaisen lääketieteen kirjoitettu teos, Huangdi Neijing ( Keltaisen keisarin sisätautiopin klassikko) on todennäköisesti maailman vanhin lääketieteen kirja. Teos on kirjoitettu noin 200v. eKr.

Kiinalaisen lääketieteen teorioita ja hoitomuotoja tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti ja tästä johtuen kiinalainen lääketiede on nykyisellään varsin varteenotettava vaihtoehto koululääketieteelle ja pystyy hoitamaan monia oireita ja sairauksia joihin ei saada apua koululääketieteestä. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee n. 400 erilaiseen tautiin tai oireeseen akupunktiohoitoa. Myös Yhdysvaltain terveysvirasto, NIH suhtautuu myötämielisesti usean  sairauden hoitoon akupunktion keinoin.

Akupunktion toimivuus sairauksien hoidossa on tänäpäivänä täysin kiistatonta.

Neuloja voidaan myös laittaa rajatulle alueelle, esim. päähän tai korviin. Korva-akupunktiota ovat kehittäneet etenkin ranskalaiset ja korva-akupunktioon on kehitetty myös erilaisia nastoja, joita voidaan pistää korvalehtiin ja vaikka jättää paikoilleen pidemmäksikin ajaksi. Riippuvuutta aiheuttavien aineiden vierotushoidoissa on korva-akupunktiolla saatu hyviä tuloksia. Korva-akupunktiolla voidaan hoitaa samoja vaivoja kuin tavallisellakin akupunktiolla. Joissakin tilanteissa käytetään myös tulineulaa eli erikoisneula kuumennetaan ja tehdään nopea pisto, neulaa ei jätetä paikalleen.